Kahdella joukkueella kisaamassa

“Lähdimme matkaan kahdella joukkueella. Toinen joukkue koostui samoista naamoista, joiden kanssa reissattiin koko kausi, toisessa oli ensikertalaisia. Lähdimme kisaan tavoitteena kokonaiskilpailun voitto, joka tulisi minulle tai Nikkelle, sillä olimme ainoat joilla oli aika-ajo pyörät. Itse en ollut aikasemmin ajanut kyseistä kisaa, mutta olin kuullut siitä paljon.

Meidän joukkue oli hieman vajaa, sillä Marco Niemi joutui jäämään pois sairastelun takia. Meitä oli silti käytännössä 9 ajajaa, jos joukkueet ajaisivat yhteen. Matka Dobeleen ei ollut onneksi pitkä, joten meillä oli hyvin aikaa keskittyä ja ajaa ennen ensimmäistä lähtöä, joka oli prologi. Nikke ajoi heti loistavan ajon ja sijoittui ensimmäiseksi. Itse olin kahdeksas. Noin 8 sekunnin erolla kärkeen. Prologin jälkeen nopeet verrat, suihku, ruoka ja sitten päästiin nukkumaan. Huomenna oli tiedossa 2 etappia, aika-ajo ja maantie.

Aamulla oli aikanen herätys. Käytiin syömässä aamupala, jonka jälkeen joutui mennä laittamaan itsensä valmiiksi, sillä maantiekilpailu oli jo yhdeksältä. Noin 80 kilometrin reitillä oli 2 kääntöpaikkaa ja paljon peltoaukeita. Tulee olemaan kova päivä puolustaa keltaista paitaa. Jokaisella meistä oli omat roolit ja minun tehtäväni oli käyttää jalkani Nikkeen. Porukka meni toisen kääntöpaikan jälkeen kolmeen osaan. Sain pidettyä Niken ekassa porukassa. Lopussa vauhti hiljeni sen verran, ettei Nikke enään tarvinnut minua ja iskemällä irti saataisiin toinen podium sija. Pääsin irti muutaman muun kanssa. Meitä tais olla neljä. Yksi heistä lähti viellä lopussa irti ja minun jalkani eivät riittäneet enään kiinni ajamiseen, joten jouduttiin tänään tyytyä kakkos sijaan, jonka sain kirissä.

Illan tempossa tiesin, että jalkani eivät riittäisi voittoon, satika edes 10 joukkoon, mutta onneksi Nikellä oli vielä suhteellisen tuoreet jalat. Nikke taas näytti osaamistaan ja voitti etapin. Itse olin yllätykseksi 4. Vain muutaman sekunnin erolla podium sijaan. Nikke siirtyi takaisin kilpailun johtoon ja minä siirryin kolmanneksi.

Seuraava päivä oli rankka reilun 100 kilsan maantie. Päivä tulisi olemaan kylmä ja sateinen. Omat jalkani olivat jo jonkun verran puhki, mutta tekisin kaikkeni auttaakseni Nikkeä. Virolaiset vetivät porukan jo ihan rikki ekoilla kierroksilla. Porukka halkesi kahtia, mutta sain pidettyä Niken mukana. Virolaiset tykittivät peräkkäin monta kertaa, enkä uskaltanut päästää ketään irti. En myöskään olisi jaksanut vetää yksin kiinni koko porukkaa, joten ainoa vaihtoehto olisi lähteä irti, vaikka se tarkottaisi että Nikke jäisi yksin. Lopussa oli iso kärki porukka, mutta olin jo sen verran puhki etten pystynyt podium sijasta taistelemaan. Sain silti pidettyä itseni kolmantena, mutta harmillisesti Nikke menetti paidan ja siirtyi viidenneksi. Vaikka tuntui pahalta kisan jälkeen, niin ei oltaisi voitu paremmin ajaa. Tietenkin olisin voinut yrittää itse voittaa, mutta jalkani eivät olleet enään siinä kunnossa.

Viimeinen etappi oli noin 90km. Tulisi olemaan rankka päivä yrittäessä voittaa koko kilpailu. Eestiläiset eivät halunneet päästää ketään irti ja he tekivät todella hyvää työtä pitäessään porukan kasassa. Mitään ei enään ollu tehtävissä, mutta yksi podium sija olisi tarjolla. Meillä ei kuitenkaan ollut sellaista kuskia joka sen olisi pystynyt sinä päivänä ottamaan, joten tulimme kaikki pääporukassa maaliin.

Olin ihan tyytyväinen kisaan ja siihen miten pystyimme ajamaan joukkueena. Harmitti tietysti kisan jälkeen se, ettei rahkeet riittäneet voittoon, mutta ei kolmos ja viides sija huonoja ole. Reissu oli kokonaisuudessaan hyvä ja mukava. Enään edessä olisi kotimatka.ʺ

Aleksi Hänninen

This entry was posted in Uncategorized and tagged . Bookmark the permalink.